Mikä viikko on takana. Ei varmasti ihmiskunnan merkittävin, mutta itselleni taas huomattavan valaiseva. Summa summarum - vittu mä haluan täältä pois. Minne? Muutama vaihtoehto toki löytyy, mutta olennainen kysymys turhautumisestani liittyy enemmänkin varmasti juuri itseeni. Konkreettisesti tämä viikko on siis tarjonnut yhden lähimmäisen poismenon, erittäin vähän nukuttuja tunteja(ei tosin suoranaisesti ensimmäisestä kohdasta), turhautumista elämänsä rakkauden edessä(ei ihmissuhde) ja ultimate-vitutusta sunnuntaina aamupalaksi. What a great life!
Toisaalta puuta päin -ajamisen ohella täällä on ollut osittain myös mukavia asioita. Joka päivä, jonka saan viettää jalkapallon parissa ei ole menetetty - ei millään tasolla. Tosin tämäkin viikko tuotti enemmän tuskaa ja kuolemaa sen parissa, mutta peli vain opettaa alaistaan. Seuraavaksi tullaan tapaan, jolla voittamista sekä häviämistä käsitellään. Häviämisellä ja voittamisella on usein syynsä. Korostan vielä merkitystä usein. Sattuma heittää välillä, mutta 95% urheilussa saa sen mitä ansaitsee. Kategorisesti uskon reaktiiviseen uuden asian generointiin. Jotenkin tuloksiin tulee reagoida. Vitutukseni syvin lähde tällä hetkellä syntyykin sen puutteesta ja omasta sosiaalisesta inkompetenssista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti