Hasla on elämänmyönteinen ja elää vähemmän rajoittuneesti kuin valtaväestö. No, kuinka tämä piirre liittyy allekirjoittaneeseen mitenkään? Yksinkertaista. Tuon esiin ihanteeni sellaisesta elämäntavasta ja -laadusta, jota mielelläni tavoittelen omassa elämässäni. Tarkoituksenmukaisesti lainasin puoliksi myös blogini otsikon helsinkiläisen artistin H. Kuulan eräästä kappaleesta. Paljon on salaisuuksia kaikilla, myös minulla, joita ei mielellään tuo tavallisessa kanssakäymisessä esille. Joten, mikä sen hienompaa kuin piilottaa ne julkisesti esille täällä.
Elän kahdessa paikassa samaan aikaan tällä hetkellä. Osa asuu Helsingissä kantakaupungin kupeessa, kun taas toinen puoli asuu Koillis-Englannissa omaa elämäänsä. Ei pelkoa, äskeinen määritelmä ei tullut vain skitsofreniani tuotteena, vaan kielikuvana eroista, joita elämisessä kahdessa eri paikassa on. Eri ystävät voivat tuntea henkilön hyvin eri tasoilla ja omata myös radikaalisti poikkeavan kuvan yksilöstä. Toiset pitävät pidättäytyväisenä ja toiset poikkeuksellisen räväkkänä sekä elävänä. Nopeasti tämä tuo sen määritelmän esille, ettei ko. ihminen ole löytänyt omaa identiteettiään tai omaa keskimääräistä heikomman itsetunnon. Mitä, jos oikeasti kokee vain ettei halua tuoda "oikeaa itseään" esille, vaan ripottelee osia sinne tänne eri ihmisten kanssa toimiessa. Perusminäni varmasti on hyvin lähellä samaa kaikissa tilanteissa, mutta miten tuon sen esiin voi vaihdella riippuen kenen kanssa olen tekemisissä.
Pystyykö ihminen kasvamaan ulos tästä tilasta? Minä en koe tällä hetkellä sitä edes tarpeelliseksi. Olen hyväksynyt kameleontin piirteen käyttäytymisessäni siihen asti, kunnes tunnistan sen sairaudeksi ja vain rajoittavaksi tekijäksi itseni kannalta. Siihen asti - hasla ei kasva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti