Arvojärjestyksistä

What if there was no life? What if there was no right or wrong? Näin sanaili Chris Martins yhtyeensä kappaleessa. Luultavasti ylireagoin näihin retorisiin kysymyksiin, mutta ne myös sopivat täydellisesti tämän päivän aiheeseen - elämään, ja sen arvojärjestyksiin. Kysyttäessä moni nostaa päällimäisiksi henkilökohtaisen ja lähimmäisten hyvinvoinnin, turvallisuuden, terveyden sekä materiaaliset etuudet. En ole nyt tekopyhänä jeesustelemassa valkeassa kaavussa tästä aiheesta osoittaen muita, mutta joka tapauksessa on helppoa huomata kuinka sivuun ensinmainitut kohdat jäävät "joka päiväisessä käyttäytymisessä". Ihminen(stereotypiana) tuo oman hyvinvoinnin prioriteettisijalle yksi. Tämän toteutuminen on kaikki kaikessa. Kliseisesti todettuna, ihmiset odottavat usein maailman sopeutuvat tarpeisiinsa eikä päinvastoin.

Tämä absurdi tilanne nousi tänään itselläni taas pintaan. Ensimmäiseksi tunsin luonnollisesti suurta itseinhoa, koska olen riistämässä tilaa omalle hyvinvoinnille täysin edesvastuuttomasti muista piitaten. Sen tiedostaminen ei ole kovin mukavan tuntuista, jos näin voi asian ilmaista. Meidän huippulaatuinen ohjelmistomme on ohjelmoitu melkoisen individualistiseksi, jossa pyrimme jyräämään itsellemme ylisuuren elintilan ja puitteet. Toki kaikki tietävät, että maailma ympärillämme rapistuu ja tuhoutuu oletuksena suuresti ihmisten tuottamien prosessien johdosta. Tiedostamme, mutta emme kuitenkaan radikaalisti reagoi kollektiivisesti. Roikummeko todella tällä hetkellä löysässä hirressä, joka lyhyen ajan sisään kiristyy hetki hetkeltä tiukemmaksi kunnes viimeisinkin valon säie katoaa näköpiiristä.

Jos tätä postausta haluaa viedä vieläkin absurdimpaan suuntaan, niin todettakoon että itse kirjoitan tätä tekstiä valtavalla sähkömenekillä. Toivottavasti se silti tavoittaisi monta lukijaa, joka hieman kompensoisi tuhoa, mutta mutta... Olemmeko vieläkään valmiita tinkimään kaikesta meille niin arvokkaasta, kuten iPodeista, kannettavista tietokoneista(sekä tietokoneista suurimmissa määrin), matkapuhelimista. Kun joka päiväisen "käyttöajan" jakaisi, niin oletettavasti suurin osa elektronisista laitehyödykkeistä ilmenisi melkein suurimmissa osissa hetkistä jolloin olemme hereillä.

Koska en ole asiaan paremmin perehtynyt tai vihkiytynyt, en jatka kirjoitustani syvemmälle tai esitä enempää loogisia olettamuksiani. Tuli jollain tavalla vain niin liikuttunut olo, että koin tämän jo niin monesti kirjoitetun aiheen ylöstuomisen omalla kohdallani merkittäväksi. Huomenna voin aloittaa vieroitushoitoni omalla kohdalla. Aloitetaan ensimmäiseksi vaikkapa digitaalisen lähettimen poistamisesta. AA-kerhossa vastaavassa tilanteessa viittaisin alkoholismiin, mutta em. tapauksessa voisin todeta olevani modernisti, koska olen elänyt elämäni viimeisen päälle hyödykkeiden mukaan modernisti. Tahdon tästä tilanteesta irti, vaikka en yksin tulevaisuutta pystykään pelastamaan, niin omatuntoni on vielä pelastettavissa.

Peace.